Selvä, nyt sitten sunnitelmien mukaan potkaisen toisenkin osan teidän luettavaksenne. Toivon, että pidätte tästä osasta. Itse olen suoraan sanoen pettynyt, mutta uskon, että kolmas osa on edes vähän enemmän omaan mieleeni. Kommenttia sitten vain, pahoittelen jälleen plumbbobeja... :>

snapshot_d5238b4c_7525ff24.jpg
"Minä sain sen työpaikan!" Martti huusi jo kaukaa. Marie oli tapansa mukaan hoitamassa kasvejaan, nyt myös niitä muutamia mansikoita.
"Onnea!" nainen huudahti ja kiirehti halaamaan toista.
"Kuulehan, eikö sieltä naapurikaupungista ole hieman turhan pitkä matka tänne töihin?"
"Tuota... kuinka niin?"
"No, ajattelin että voisit muuttaa tänne", Marie hihkaisi ja rutisti Marttia entistä kovempaa.
"Oikeasti?"
"Ihan oikeasti."

snapshot_d5238b4c_f525b80f.jpg
He menivät sisälle keittiöön ja Martti kertoi kuinka hänen uusi työnantajansa oli soittanut ja ilmoittanut miehen saaneen työpaikan tanssialalta. Molemmat työskentelivät siis nyt samassa työpaikassa ja asuivat saman katon alla. Tuntui oudolta, että he olivat tunteneet vasta muutaman kuukauden ja silti käyttäytyivät kuin olisivat tunteneet toisensa aina.
"Marie... minä rakastan sinua."
Nuo taianomaiset sanat kantautuivat naisen korviin kauniimpina kuin koskaan. Martti oli todellakin ihminen, joka välitti aidosti.

snapshot_d5238b4c_7525fa77.jpg
Laskut tuntuivat keventyneen huomattavasti nyt, kun perheessä oli kaksi työtä tekevää ihmistä. Lisäksi kissoille hommattiin työt, joten rahapulaa ei ollut laisinkaan. Elämä tuntui muutenkin löytäneen valoisamman polun Martin heivattua tavaransa saman katon alle.

snapshot_d5238b4c_b525f9a6.jpg
Niinpä Marie päätti investoida aina niin rakkaaseen luontoharrastukseensa ja rakennutti kasvihuoneen pienoisten tomaattiensa ja mansikoidensa ympärille.

snapshot_d5238b4c_9525c8b0.jpg
yäh, anteeksi ;__;
Niin taas yksi armas iltapäivä kun molemmat olivat tulleet töistään takaisin kotiin huolehtimaan kissoista ja taloudesta, Martti tarttui kämppistään olkapäästä kiinni ja käänsi tämän ympäri.
"Kuulehan, minun on pitänyt tehdä tämä jo aikaisemmin, mutta..."
Mies kaivoi taskustaan kimaltelevan kihlasormuksen ja Marien silmät levisivät. Eihän siinä muuta voinut kuin sanoa kyllä ja rakennella pilvilinnoja. (anteeksianteeksi kamalasti tuosta näkyvästä timantista. unohdin ihan kokonaan, anteeksi)

snapshot_d5238b4c_7525ccac.jpg
Niin niitä pilvilinnoja sai rakennellakin. Seuraavana molemmille vapaana viikonloppuna pari vietti aikaa yhdessä appelsiinipuun alla(joku löytänyt tämän kuvan radolan söpöin parisi-topasta?). Mikäpä onnellisen parin voittaisi?

snapshot_d5238b4c_b525cf7b.jpg
Lemmikeillä taas menee vähän on-off-on... Toisena päivänä molemmat ovat ihan kiltisti ja telmivät keskenään kun taas toisena... sanotaanko, että silloin saa kerätä karvatuppoja lattialta. Niin, Tapiohan on vähän erikoislaatuinen kissa. Myönentään, myönnetään.

snapshot_d5238b4c_7525cff3.jpg
Marien ja Martin suhde kuitenkin kukoistaa, ja eräänä hämäränä kevätiltana pari avioitui olohuoneensa hiljaisuudessa. Mariella ei ole oikein muita ihmissuhteita ja jostain syystä Martti ei tahdo kertoa asioistaan muulle suvulleen...

snapshot_d5238b4c_7525bbe6.jpg
Kissat eivät näytä välittävän tämän parin onnesta pätkääkään, sillä molempia taitavat kiinnostaa paljon enemmän ulkona pörräävät tulikärpäset. Varsinkin hiukan hömelöluonteinen Tapio yrittää illasta toiseen napsia raukkaparkoja kiinni.

snapshot_d5238b4c_f525be8c.jpg
Tämä taitaa kylläkin käydä hieman imeläksi, mutta niin pilvilinnoissaan nämä kaksi ovat. Tämä on kuitenkin jo melkein rutiininomaista, joka päivä toistuvaa ja kuitenkin vaihtelevaa elämää.

snapshot_d5238b4c_7525bb33.jpg
Vaikka Marien tunteet hyppelivät nyt kuin minikokoiset pinkit gasellit ympäri savannia, hän vaati aina välillä Martin mukaansa puutarhaan. Martti oli oikeastaan jonkinmoinen poropeukalo, ei osannut puutarhassa juuri muuta tehdä kun pyydystää tulikärpäsiä ja perhosia, mutta mikäpä siinä kun tuore vaimo mukaansa niin tahtoi.

snapshot_d5238b4c_9525fab8.jpg
Aina kun Marie lähti puutarhaansa, hiippaili Martti yläkertaan vanhan ompelukoneen ääreen. Ei ihme että patalappuja tupsahteli nykyään joka tuutista, mutta tavoitteena miehellä oli ommella itse joku hieno puku vaimolleen... jonakin päivänä.

snapshot_d5238b4c_35239513.jpg
Toki Martti osasi käyttää hyödykseen myös niitä tilanteita, kun Marie huomioi kissoja. Lady Oméletten ja Tapion hoitaminen jäikin suurimmaksi osaksi naisen kontolle.

snapshot_d5238b4c_d525b28b.jpg
Tuore aviopari piti kuitenkin tiukasti kiinni siitä, että heillä oli riittävästi yhteistä aikaa. Monta kertaa ruokapöydässä he puivat sitä, miten lujasta ystävyyssuhteesta kehkeytyi rakkaus.

snapshot_d5238b4c_3525fa1f.jpg
Viimein Marien työ tuotti tulosta ja he saisivat appelsiinimehua. Samalla hän ikävä kyllä vilustuikin, mutta se nyt oli pieni huoli - ainakin simin itsensä mielestä.

snapshot_d5238b4c_7525d2a2.jpg
Eräs ilta Marie ja Martti olivat taas ruokapöydässä ja puheeksi tulivat lapset.
"Eikö olisikin aivan ihanaa, jos täällä juoksentelisi muutama pieni lapsukainen?" Marie tuumasi.

snapshot_d5238b4c_5525fc3c.jpg
Kissat kuitenkin ehtivät ensin, ikävästi juuri silloin, kun sekä Marie että Martti olivat töissä. Minkähänlainen shokki nelijalkaisten omistajille tuleekaan olemaan, kun talossa juoksentelee pieniä kissanpentuja?

snapshot_d5238b4c_152609d4.jpg
Eivät simitkään paljon jälkeen jääneet, kuten kuvasta voi varmasti päätellä. Tämän jälkeen Martilla oli kyllä kova suunnittelu päällä pienestä laajennuksesta, että olisi sitten lastenhuonekin.
"Rauhoitu nyt, Martti! Raivataan vanhempieni huoneesta sänky pois ja sinne saa ihan hyvän lastenhuoneen."

Anteeksi sekavista teksteistä, kirjoitin ne yhdeltä yöllä valmiiksi. Kolmas osa ilmestyy ensi viikolla.