VAROITUS! Osassa sitten jonkin verran haistattelua sun muuta kiroilua, ajattelin vain ilmoittaa. Selvä juttu, nyt sitten viimeisinä lupaaminani päivinä tulee tämä kolmas osa, jossa seurataan tällä kertaa uuden Mainilan asukkaan elämää. Toivotaan, että tällä kertaa teksti on hiukan parempilaatuista ja muutenkin viihdytte osan parissa. Olen pahoillani tummista kuvista, mutta yö on pimeä...


Tässähän on siis Hanna Aaltonen ja hänen ensirakkautensa symboli, kuntopyörä! Hannalla on ikää 19 vuotta ja hän muutti Mainilaan pakoon entisiä tuttaviaan. Nuori nainen oli joutunut entisessä kotikaupungissaan käyttäytymisensä takia kaikkien vihaamaksi, ja nyt oli vihdoinkin aika lentää pesästä.


Sanoinko jo, että Hanna rakastaa kuntoilua? Heti alkaisiksi hän nyt kuitenkin istahti kuntopyörän satulaan ja karautti täyttä laukkaa muutaman tunnin treenin. Koulussa liikuntanumero oli ollut aina 9 tai 10, eikä kunnossa ollut valittamista.


Pian tulikin jo naapuri tervehtimään. Martti asui viereisellä kadulla ja kertoi omistavansa myös kaksi lemmikkiä. He tulivat varsin hyvin toimeen keskenään, ainakin noin eläimistä puhuessa. Hanna oli aina toivonut saavansa koiran, mihin hänellä olisikin nyt varaa. Uusi talo oli sentään niin pieni, ettei se kuluttanut kaikkia säästöjä.


Pientä flirttiä lenteli ilmassa ja Hanna oli jo myyty.
"Sanoinko muuten jo, että sinulla on todella kauniin väriset silmät?" Martti kehuskeli oikein olan takaa.


Kas vain, siinä se Martti jo ensitapaamisella mallailee... niin mitä? Pieni stoppi nyt tähän väliin hei, eikös miekkosella ole vaimo? Vaimo! Eihän se tietenkään ole kuin Martin itsensä vika mikäli pettämään rupeaa, mutta eikä Hanna huomaa sormusta miehen sormessa?


Martin lähdettyä Hanna pulahti lämpöiseen vaahtokylpyyn sulattelemaan asioita. Hän asui nyt aivan omassa talossa ja vieläpä saisi kohta koiran... siis sitten kun jaksaisi vain ensin raahautua kaupungille. Hän oli kyllä melkoista biletyyppiä, mutta autoa tai vastaavaa ei ollut. Kävelemäänhän sitä joku päivä voisi lähteä, mutta matka on kyllä pitkähkö.


Hanna viettä jonkin aikaa chattaillen verkossa. Hän kiersi monia erilaisia chattihuoneita etsien itselleen paikallista seuraa bilettämään yön pimeyteen. Hän oli jo luopua toivosta, kun eräs samanikäiseksi naiseksi ilmoittautuva henkilö ehdotti tapaamista keskustassa. Jo hieman tylsistynyt Hanna tietenkin vastasi kutsuun myöntävästi, ja tapaaminen sovittiin kymmeneksi illalla.


Niinpä Hanna sitten kävikin nukkumaan urheilusuorituksen aiheuttaman pienehkön väsymyksen saattelemana ja heräsi kahdeksan aikaan illalla laittautumaan kuntoon. Olisikohan se chatin tyyppi edes oikeasti sitä mitä väittää, vaiko pelkkä feikki? Ainakin riskin ottaminen on tarpeeksi hullua.


Niin se lähdon aika sitten koitti ja Hanna käveli päättäväisesti rappuset alas terassilta viileälle nurmikolle. Lepakko lennähti nopeasti pihapuun ympäri ja jatkoi sitten matkaansa yön pimeyteen. Oli jo yllättävän pimeää, vaikka kevät olikin jo pitkällä.


Yökerhon sisäänkäynnillä Hannaa alkoi jo epäilyttää. Sisään kävelevä väki ei ollut kovinkaan mahtavaa ja koko paikka näytti lievästi sanottuna oudolta.


Paikka vastasi kyllä täysin Hannan viime hetken oletuksia. Olkiaan kohauttaen nainen kuitenkin asteli discolattialle tanssimaan. Noh, pari järjetöntä heppuahan siinä yritti jotain säälittävää esittää, mutta ainakin näihin piireihin olisi helppo nousta vallan kahvaan. Nuo löyhäpäät tuskin vastustelisivat pientä parannusta koko kirotussa kaupungissa.


Kun ketään täysijärkistä ihmistä ei näkynyt, lähti Hanna discolattialta baarin puolelle. Baaritiskin ääressä oli hiljaista, eikä Hannan auttanut muu kuin tilata virkistävä alkoholijuoma.


Juoman valmstamisessa kesti kyllä ylättävän kauan, harjoitteliaj ilmeisesti tiskin takana. Odotellessa Hanna katseli sisään soljuvia ihmisiä ja nauroi toinen toistaan kauhistuttavammille vaateyhdistelmille sun muille. Mitä tämän seudun ihmiset ovat olevinaan? Olisi edes vähän mukavampaa nuorisoa!


Viimein Hanna sai tilaamansa ja kulautti sen kurkkuunsa yhdellä suullisella. Nyt olisi taas aika siirtyä discoon ja katsoa, mistä se chattityyppi löytyisi. Hän oli ilmoittanut tunnistautuvansa ruskeasta lakista jollaista kenelläkään muulla paikallisella ei ollut. hanna oli  jakanut myös omat tuntomerkkinsä siinä mielenkiintoisessa keskustelussa.


Discossa yritti epätoivoisesti tanssia tai vääntää jotain ihme show'ta aivan liian monta ihmistä. Siis liian monta epätyylikästä ihmistä. Etenkin eräs vanha, hieman pullukka ukko oli raivostuttava.
"Vai että sinä se tyttö tanssia osaat", ukkovanhus imarteli.
"No haista nyt paska, et sä tänne edes kuulu!"
"Noh, noh! Vai että tuhmakin tyttö? Olepas nyt vain hiljaa ja anna paremman näyttää miten tanssitaan!"
"Paremman? PAREMMAN!? No sulla kyllä suhteellisuudentaju kusee ja pahasti."
Niine hyvineen Hanna jätti papan  nyhjäämään johonkin nurkkaan ja asteli itse keskelle lattiaa.


"Tuo häiskä on oikeasti ihan hullu", Hanna totesi itsekseen kun ukko yritti vielä kerran esitellä "taitojaan".


Vihdoinkin se chattikaveri saapui. He olivat jo netissä sopineet kutsuvansa toisia vain nimen etukirjaimella.
"Et sä oo ku tommosen varin myöhäs", Hanna huudahti erottaessaan ruskean lakin muutaman ihmisen päiden yli.
"Ää, sori. Mutsi vaati  keittämään sille vielä iltakahvin."
"No mut mitäs toi, onko sulla mitään hajua tosta vanhasta häiskästä tuol nurkas?"
Hanna nyökäytti päätään vanhukseen päin ja irvisti.
"Aa, toi. Ihan turha tapaus, suorastaan rasittava."
"No, häädetään se?"
"Ihan tosi? Meinaatko onnistua?
"Tottakai, eihän elämä oo mitään ilman pientä vallankäyttöä!"


Niin Hanna iski ukkoparan kimmppuun sanoin ja uusi tuttava kipaisi hakemassa baarista alkoholia. Vanhukset sai yleensä pois tieltä parhaiten silloin, kun sotki niiden paidat eivätkä vanhemman sukupolven edustajat kehdanneet enää näyttäytyä  kyseisen simin lähettyvillä.
"Oikeasti, häivy nyt. Pois tältä tontilta, vaikka koko maasta! Oot siis niin turha tapaus!"


"Ei vittu mikä säälittävyys", Hanna arvosteli muita tanssijoita sanoen kaikki asiat todellakin suoraan. Molemmat nauroivat vähän väliä ja pitivät vihdoinkin hauskaa, kunnes Hannan oli aika vaihtaa maisemaa. Naiset sopivat kuitenkin tapaamisen seuraavalle päivälle, tällä kertaa ostoksille ja keilaamaan.

Joo tuota... tässä taas yksi kökkö osa. Lupaan ihan oikeasti parantaa, nyt vaan väsyttää niin paljon ettei pysty parempaan. Tällä kertaa en lupaa varsinaista päivää uudelle osalle, yritän saada ensi viikolla mutta menee luultavasti sitä seuraavalle. Anteeksi.